Insinöörili­iton edun­valvon­ta­jo­htaja Pet­teri Oksa ker­too insinöörien työl­lisyys­ti­lanteen ja sen lähi­t­ule­vaisu­u­den ennus­teen näyt­tävän hyvältä. Insinöörien työt­tömyys on vähen­tynyt ennätysvauhtia.

– Vaikka työl­lisyys on paran­tunut huimasti, työt­tömiä on liikaa. Henkilö­ta­solla ajatel­tuna jokaisen yksit­täisen insinöörin työt­tömyys on turhaut­tavaa, toteaa Oksa.

Työl­lisyy­den hoidon van­hat ongel­mat ovat Oksan mukaan vielä näkyvissä. Esimerkiksi tietoli­iken­neinsinöörien koulu­tus­määrien ennakoin­nissa on epäon­nis­tuttu, alueel­liset kohtaanto-​ongelmat ovat suuret ja muun­tok­oulu­tus­mah­dol­lisuuk­sien määrä kas­vaa liian hitaasti.

Koulu­tuk­seen panos­t­a­mi­nen ja osaamisen ylläpitämi­nen on korkeasti koulute­tu­illa henkilöillä avainase­massa. Insinöörili­iton tavoite on, että opiskelumah­dol­lisuuk­sia lisätään ja omae­htoinen opiskelu työt­tömyy­saikana on mah­dol­lista jous­tavam­min ja tapah­tu­isi henkilön omaan ilmoituk­seen perustuen.

Vuo­den alusta työt­tömyys­tur­vaan tulleista muu­tok­sista ja esimerkiksi mah­dol­lis­esta ”Akti­ivi­malli kakkos­esta” Oksa peräänku­u­lut­taa porkkanoita. Kep­piä on jo saatu lisäämällä työt­tömyys­tur­vaan Tan­skan mallin innoit­ta­m­ina pieniä pala­sia, jotka eivät sel­l­aisi­naan asetu kokon­aisu­u­teen. Oksan mukaan mah­dol­lisim­man yksilölli­nen tilantei­den arviointi olisi henkilön kannalta hyvä ja arvioin­tiin perus­tuva räätälöity ratkaisu.

Oksan mukaan akti­ivi­mallissa ihmisiä kohdel­laan eri­ar­vois­esti. Akti­ivi­malliin luet­tavia palveluja ei ole tar­jolla riit­tävästi, eikä eri alueilla tas­a­puolis­esti. Samoin akti­ivi­malli on astunut voimaan ennen kuin tiede­tään mikä tarkalleen ottaen lue­taan akti­ivi­mallin piiriin.

– Ymmär­rän akti­ivi­mallin tavoit­teet ja sen, että halu­taan lisätä vas­tu­uta ihmiselle itselleen, mutta en ymmärrä miksi kesken­eräistä ja rikkinäistä lain­säädän­töä tuo­daan käytän­töön. Peri­aate on hyvä, mutta toteu­tus huono, Pet­teri Oksa toteaa.

Suuri kokon­aisuus

Kansane­dus­taja Harri Jaskarin (kok.) mukaan akti­ivi­malli on yksi asia suuressa kokon­aisu­udessa.
– On hyvin ymmär­ret­tävää, että yksit­täiselle ihmiselle se näyt­täy­tyy huonona asiana, kun asiat ei luista, työtä ei löydy ja työvoimavi­ra­nomaiselta ei saa oman tarpeen mukaista tukea, Jaskari sanoo.

Suuressa mit­takaavassa on Jaskarin mukaan kyse työn ja myös työvoima­palveluken­tän kehit­tämis­estä ja uud­is­tamis­esta. Akti­ivi­mallilla ja tulevilla työt­tömyy­den hoidon toimen­piteillä pyritään muut­ta­maan toim­intat­a­paa yleis­esti sel­l­aiseksi, että heti työt­tömyy­den alet­tua kul­je­taan henkilön rin­nalla ja löy­de­tään ratkaisuja. Tällä het­kellä monen kohdalla työt­tömyys venyy, koska tukea ei ole heti saatavilla. Jos jokainen työtön työn­hak­ija työl­listy­isi yhden päivän aiem­min, Jaskarin tieto­jen mukaan kansan­taloudel­lis­esti se säästäisi 23 miljoonaa euroa ja lisäksi seu­raisi 100 miljoo­nan euron edestä hyötyä.

Tan­skan mallia on paljon kri­ti­soitu, mutta Tan­skassa työt­tömäksi jäävää aute­taan heti ja tukea saa niin vira­nomaiselta kuin työl­listymistä edis­tävistä yri­tyk­sistä.
– Ihmistä aute­taan yksilönä. Näkökulma on aivan eri­lainen kuin Suomessa, ker­too Jaskari ja jatkaa, nyt noususuh­dan­teessa ollaan Suomessa tilanteessa, jossa vira­nomais­palvelu­jen voimavarat eivät riitä. Toim­inta­mallin kehit­tämisen lisäksi entistä tärkeäm­pää on, että työn­hak­i­jan tueksi löy­tyy täy­den­täviä toim­i­joita, kuten Urate­hdas. Urate­hdas on esimerkki eri­lais­esta tavasta toimia ja sillä onkin saavutettu todella hyviä tuloksia.

Jaskari pain­ot­taa, että työvoima­palveluken­tän uud­is­tamisen lisäksi tärkeää on uud­is­taa myös työ­markki­noita. Työ­markki­noita on jo vapautettu ja löy­detty paljon työ­paikkoja. Jaskarin mukaan on turha puhua työt­tömyy­den hoi­dosta ellei puhuta myös siitä, mistä töitä konkreet­tis­esti löy­tyy. Työl­listymistä ja työl­listämistä pitää saada enem­män kokeilemista ja riskinot­toa suo­siviksi. Myös työt­tömyys­turva voisi Jaskarin mielestä olla alkuun korkea ja sit­ten aleneva.

Suomessa on täl­läkin het­kellä selvä tarve esimerkiksi insinöörien osaamiselle. Jaskari pitää tärkeänä huole­htia myös siitä, että koulu­tus ja oppimi­nen on mah­dol­lista jatku­vasti. Työ ja opiskelu on totuttu erot­ta­maan liikaa toi­sis­taan. Nyky­työelämässä korkeasti koulutettu henkilö ei pär­jää, jos osaamis­taan ei päiv­itä sään­nöl­lis­esti. Tähän on suun­nit­teilla myös työt­tömyysa­jalle helpo­tus: oman tarpeen mukainen opiskelu olisi mah­dol­lista puoli vuotta työttömyysaikana.

Pirkan­maalla ollaan toimeliaita

Kansane­dus­taja Jukka Gustafs­son (sd.) kri­ti­soi akti­ivi­mallia ja sanoo sen ole­van hal­li­tuk­sen kak­si­jakoisen työvoimapoli­ti­ikan huipen­tuma.
– Ensin hal­li­tus leikkasi työvoima­palveluista. Nyt se van­noo niiden perään, kun eväät ja rahoi­tus toimiin on viety, Gustafs­son toteaa.

Gustafs­sonin mukaan parem­pia malleja oli saatavilla, mutta ne eivät kel­van­neet.
– Akti­ivi­malli lisää viimeiselle perälau­dalle pudon­nei­den määrää. Se lisää myös väli­in­putoa­jien, kuten osatyökyky­is­ten ja ikään­tynei­den pitkäaikaistyöt­tömien, määrää.

Gustafs­son par­jaa akti­ivi­mallia siitä, että työt­tömälle uud­is­tuk­set lisäävät velvoit­teita.
– Ris­tiri­itaista on se, että hal­li­tus on ensin leikan­nut palveluista rahat pois ja nyt lisää kuitenkin velvoit­teita. Lain henki esimerkiksi edel­lyt­tää, että kah­den viikon aikana työt­tömyy­den alet­tua työn­hak­i­jalle tehdään työl­listymis­su­un­nitelma – kasvo­tusten, vai­h­toe­htoja kaivaen. Nyt kuitenkin henkilökun­taa on leikattu ja on uhka, että jär­jestelmä muut­tuu kasvot­tomaksi viestien lähet­te­lyksi, Gustafs­son harmittelee.

Gustafs­son muis­tut­taa, että akti­ivi­mallia ei oltu sovittu kil­pailukykysopimuk­sessa ja isossa kuvassa tämä ajaa heikossa ase­massa ole­via syvem­mälle tuloloukkuun.
– Kuten hal­li­tus esi­tyk­sessään sanoo, toimeen­tu­lo­tuki­menot kas­va­vat 10 miljoonaa euroa ja asum­is­tuki­menot 4 miljoonaa. Akti­ivi­malli kor­jaa tilas­toja, mutta ei paranna työl­lisyyttä. Se on kiinni suh­dan­neke­hi­tyk­sestä, Gustafs­son korostaa.

Kokoaikaisesti työl­listynei­den työn­tek­i­jöi­den määrän vähen­tymi­nen 7000:lla ver­rat­taessa vuo­den­vai­h­teeseen 20142015 huolestut­taa Gustafs­so­nia. Samoin ali­työl­lis­ten, vas­ten­tah­tois­esti osa-​aikatyötä teke­vien määrä on kään­tynyt kasvuun.
– Se ei ole hyvä vero­tu­lok­er­tymän kannalta, Gustafs­son huomioi.

Työl­lisyy­den ennuste Pirkan­maalla on hyvä. Gustafs­sonin mukaan Pirkan­maalla on oltu toimeli­aita ja kehitetty uusia työvoimapoli­ti­ikan toimia.
– Hal­li­tuk­sen kokeilu päät­tyy vuo­den lop­puun. On uhka, että vaikeim­min työl­lis­tet­tävät joutu­vat pal­loteltaviksi, Gustafs­son harmittelee.

Hänen mielestään työl­lisyys­palvelu­jen kun­takokeilua tulisi ehdot­tomasti jatkaa.
– Ei ole oikein, että työtön jää ”kokeilukult­tuurissa” mak­sum­ieheksi. Tulipa maakun­ta­hallintoa tai sit­ten ei, Gustafs­son toteaa.

Luot­toa tule­vaisu­u­teen kuitenkin on: Tam­pereen sat­sauk­set korkeaan koulu­tuk­seen ja työl­lisyy­teen alka­nevat näkyä yhä enem­män suh­teessa mui­hin maakuntiin.

Opiskelun ja työt­tömyy­saikana tapah­tu­van osaamisen täy­den­tämäisen helpo­tuk­seksi Gustafs­son ehdot­taa koulu­tus­seteliä ja tieto­jen päivit­tämisen mallia. Ne antaisi­vat vapau­den paran­taa tehokkaasti omaa työmarkkina-​asemaa, kun työt­tömyys on iskenyt.

Tek­sti: Tiina Kesk­i­nen, kuva: Insinööriliitto