Biotekni­ikan tohtori ja dis­rup­ti­ivis­ten teknolo­gioiden erikoisas­iantun­tija Lauri Reuter on tule­vaisu­u­den ruuan sanansaat­taja. Hänen mukaansa tulemme tule­vaisu­udessa syömään ei vain luon­nol­lisia, vaan myös ylilu­on­nol­lisia makuja.

– Ihmisen inti­imein suhde on ollut ja tulee aina ole­maan suhde ruokaan. Ihmi­nen syö, ja ruoka tulee osaksi häntä. Me juh­limme syömällä, me syömme, kun masen­taa ja monet voimakkaim­mista muis­tois­tamme liit­tyy yleensä ruokaan. Ja sen takia tun­tuu pirun pahalta, kun joku tulee sanomaan, että ruoan on muu­tut­tava. Sitä vas­taan tah­toisi tapella. Mutta ruuan ja sen tuot­tamisen on muu­tut­tava, mikäli me halu­amme syödä vielä muu­ta­man vuosikymme­nen kulut­tua ja pitää maa­pallo kun­nossa.
– Hyvä uuti­nen on se, että meillä on jo ole­massa kaikki se teknolo­gia, mitä muu­tos vaatii. Huono uuti­nen on se, että muu­tos tulee tun­tu­maan tosi pahalta.

Ongelmia edessä

– Teol­lisen maail­man par­a­digma on johtanut siihen, että maa­pal­lon kestokyvyn rajat on ylitetty pahasti. Maa­pal­lon lajien mon­imuo­toisuus tulee kär­simään. Vuo­teen 2050 men­nessä elämän bio­di­ver­si­teetistä tulee häviämään 40 prosenttia.

Reuter ker­too, tämän johtu­van siitä, että maa­pal­lon pinta-​alasta val­tava osa käytetään ruuan tuot­tamiseen. Tällä het­kellä tuo ala on noin Etelä-​Amerikan kokoinen. Lisäksi ilmasto muut­tuu ja maat­alous tuot­taa enem­män kasvi­huonepäästöjä, kuin mitä kaikki liikenne yhteensä. Myös maa­pal­lon väk­iluku kas­vaa jatkuvasti.

– Vuo­teen 2050 men­nessä mei­dän täy­tyy tuot­taa 60 % enem­män ruokaa kuin nyt. Se on enem­män ruokaa, kuin viimeisen 10 000 vuo­den aikana yhteensä.

Kasvihuone missä vaan

Onneksi teknolo­gia tulee kuitenkin tässä avuksi. Ensim­mäisenä esimerkkinä Reuter nos­taa esiin kasvi­huoneet, jotka ovat hänen mukaansa hyvä alku uudelle ruoantuotannolle.

– Kasvi­huonei­den teknolo­gia kehit­tyy koko ajan tosi nopeasti. Nykyiset ledi­valot pystyvät tuot­ta­man paljon enem­män val­ote­hoja paljon halvem­malla. Tämä on johtanut jo siihen, että mod­erneissa kasvi­huoneissa auringonvalo on jo häiriötekijä!

Kasvi­huoneet ovat nykyään sul­jet­tuja sys­teemejä, jotka käyt­tävät rav­in­teita huo­mat­tavasti vähem­män ja vain murto-​osan vettä siitä, mitä muu vil­jely käyt­tää. Mod­erni kasvi­huone ei ole enää paikkaan sidottu, niitä voi olla oikeas­t­aan missä vaan. Esimerkkinä Reuter käyt­tää Suomessa Pyhäsalmen kai­vok­sessa 660 metrin syvyy­dessä ole­vaa kasvihuonetta.

Solut töihin

Tällä het­kellä Lauri Reuter työsken­telee Teknolo­gian tutkimuskeskus VTT Oy:n strate­gia tiimissä. Aikaisem­min hän teki samaisessa yhtiössä kasvibiotekni­ikan tutkimusta.

VTT:n lab­o­ra­to­riossa Reuter tutus­tui petri­maljoilla kas­vaviin soluvil­jelmiin, joista kas­vatet­tiin tankeissa eri­lais­ten mar­jakasvien solumas­saa. Pie­niltä jalokiviltä näyt­täviä kasvi­soluvil­jelmiä kas­vatet­tiin ja tutkit­tiin lääke– ja kos­meti­ikka­te­ol­lisu­u­den käyt­töön. Jos­sain vai­heessa tutkimus­ryhmä alkoi selvit­tää, mitä solumas­sat pitävät sisäl­lään rav­in­tomielessä. Reuter ker­too niiden koos­t­u­van 15 pros­ent­tis­esti pro­tei­in­ista ja 2030 pros­ent­tis­esti rav­in­tokuiduista, niissä on hyviä ras­va­hap­poja ja antiok­si­dant­teja ja vita­mi­ineja. Lyhyesti san­ot­tuna, laboratorio-​olosuhteissa oltiin onnis­tuttu kas­vat­ta­man solumas­saa, jossa on kaikkia niitä asioita, joita ihmi­nen tarvit­see kasviperäis­estä ravinnosta.

Oma bioreaktori keittiöön?

Reuterin kuvailemat soluvil­jelmät syn­tyvät seu­raavalla tavalla: teräs­tankkiin laite­taan kasveista otet­tuja valmi­iksi jakau­tu­via soluja, sok­e­ria, min­er­aaleja ja ilmaa. Ainek­set pulput­ta­vat tankissa noin viikon, jonka jäl­keen valmi­ina on ravin­noksi käytet­tävää solumassaa.

Lab­o­ra­to­riossa ole­via tankit eivät sel­l­aise­naan sovel­tu­isi kulut­ta­jakäyt­töön. Sen vuoksi Reuter ja muu tutkimus­ryhmä lait­toi­vat pro­pel­li­hatut päähän.
– Me suun­nit­te­limme yksinker­taisen kotireak­torin. Se on pieni muovi­nen rasia, jonka sisään tulee kapseli, tankkiin laite­taan vettä, ja virta päälle. Biore­ak­tori on siis vähän niin kuin kahvinkeitin. Viikon päästä on syötävät solut valmiina.

– Voidaanko me tule­vaisu­udessa tuot­taa osa ruuas­tamme itse kotona, irrot­taa tuotanto ympäristöstä ja tehdä ruokaa ihan koska vaan, ihan missä vaan? Ehkä, mutta luulen kuitenkin, että toden­näköisempi vai­h­toe­hto on se, että meille tulee baareja, vähän niin kuin nykyiset pien­pan­i­mot, joissa ruokaa tuote­taan ultrapaikallisesti.

Muna ilman kanaa

Samalla peri­aat­teella kuin kasvien soluja, voidaan kas­vat­taa myös eläin­soluja. Eläimestä ote­taan lihas­solu, joka kas­vate­taan ja eri­lais­te­taan tankeissa lihas­säikeiksi ja saadaan aikaan vaikkapa ham­puri­laispi­hvi. Täl­laisen teknolo­gian kehit­tämiseen on Reuterin mukaan viimeis­ten vuosien aikana tehty todella paljon investoin­teja, jopa isot per­in­teiset lihatalot.

VTT:llä kas­vatet­tiin keväällä samalla menetelmällä munan­valkuaisen pro­tei­inia. Jos­sain vai­heessa ikuinen kysymys ”kana vai muna” on turha, sillä enää munan tekemiseen ei tarvita enää kanaa lainkaan. Munan­tuotanto biore­ak­torissa olisi eet­tis­esti, ympäristöys­täväl­lis­esti ja taloudel­lis­esti kan­nat­tavaa.
– Laskimme pros­essin hin­taa. Munan­valkuaisen tuot­ta­mi­nen biore­ak­torissa mak­saa nyyte­knolo­gialla suurin piirtein saman hin­nan kuin munan tuot­ta­mi­nen per­in­teisellä tavalla.

Ilmasta ruokaa

Suo­ma­lainen Solar Foods –yri­tys kehit­telee parhail­laan laitetta, jonka avulla voidaan tehdä ruokaa ilmasta. Kuu­lostaa sci­filtä, mutta Reuter vaku­ut­taa sen ole­van totis­inta totta.
– Ruoka koos­tuu hiilestä, hapesta, type­stä ja vedystä ja ener­giasta, joka pitää atomit yhdessä. Kaikki samat raaka-​aineet ovat ilmassa. Solar Foodsin reak­toriin laite­taan ilmaa ja sopiva mikrobi, joka pystyy käyt­tämään hiilid­iok­sidia ruuak­seen. Pian se pystyy sit­o­maan myös typpeä. Laite saa toimi­ak­seen aurinkovoimalla tuotet­tua ener­giaa, sähköä. Ulos tulee tavaraa, jossa on 50 % ener­giaa, 25 % hiil­i­hy­draat­teja. Rav­it­se­muk­sel­lis­esti se vas­taa soi­jaa ja maultaan jotakuinkin vehnäjauhoa.

– Jän­nit­täv­intä tässä on se, että tämä biore­ak­tori voidaan lait­taa minne vaan. Koska se toimii aurinkovoimalla, se voidaan viedä niihin maanosiin, jossa tule­vaisu­udessa ruuan­tuotanto tulee muuten ääret­tömän vaikeaksi. Esimerkiksi kuiv­ille alueille, joilla pais­taa paljon aurinko.

Reuter ker­too Solar Foodsin suun­nit­tel­e­van, että vuonna 2021 ensim­mäi­nen ilmasta ruokaa tuot­tava tuotan­toyk­sikkö olisi jo käytössä. Arvi­olta se tuot­taisi 3,5 ton­nia pro­tei­inia päivässä jokaisena päivänä vuodesta, ihan missä vaan. Tuotan­toyk­sikön tuot­ta­man ruuan hinta tulee jon­ain päivänä ole­maan halvem­paa kuin soi­jan. Jos näin on, Reuterin mukaan koko maail­man ruoka­markki­nat tule­vat muuttumaan.

Tek­sti: Terhi Viianen