Tam­pereen ammat­tiko­rkeak­oulun insinööri­opiske­li­jat San­teri Halmi­nen ja Toni Korpi aloit­tel­e­vat pestiään Tam­pereen Insinöörien opiske­li­ja­jäs­en­inä. Edessä on kak­sikon mukaan jän­nit­tävä vuosi.

Tam­pereen ammat­tiko­rkeak­oulun aula on täyt­tynyt takke­jaan riisu­vista ihmi­sistä ja ammat­tili­it­to­jen stän­deistä. Tam­pereen Insinöörien pis­teellä seiso­vat vaalean­punaisiin TIRO:n hup­parei­hin pukeu­tuneet San­teri Halmi­nen ja Toni Korpi, jotka ovat mukana pian alka­vassa Tule­vaisuus, työ ja elämä –sem­i­naarissa TI:n tuor­eina opiskelijaedustajina.

Takana on jo ensim­mäi­nen Tam­pereen Insinöörien hal­li­tuk­sen kok­ous, ja edessä kokon­ainen vuosi ”iso­jen inssien” maail­massa, kuten kak­sikko asian ilmaisee.

Konetekni­ikkaa muu­ta­man mutkan kautta

Halmi­nen, 24, ja Korpi, 28, opiskel­e­vat molem­mat konetekni­ikkaa Tam­pereen ammat­tiko­rkeak­oulussa. Halmisella on käyn­nissä ensim­mäi­nen vuosi, Korvella kol­mas. Tie perusk­oulusta insinööri­opin­toi­hin ei ole kum­mal­lakaan ollut suora, vaan väliin on mah­tunut use­ampia välivu­osia, töitä ja tutkintoja.

Halmi­nen oli jo lukiossa kiin­nos­tunut kaikesta teknis­estä, mutta fokus karkasi abivuonna het­kel­lis­esti muualle. Lukiota seurasi muu­tama työn­täyt­teinen vuosi muun muassa teol­lisu­udessa muovialalla, tar­joil­i­jana ja järjestyk­sen­valvo­jana. Kiin­nos­tus konetekni­ikkaa kohtaan heräsi ammat­tik­oulussa, jossa Halmi­nen opiskeli välivu­osien jäl­keen soit­in­rak­en­ta­jaksi.
– Siellä yksi mun opet­ta­jista oli konetekni­ikan insinööri, ja hän sai minut innos­tu­maan alasta. Kun tekni­ikka ja käytän­nön­läheinen opiskelu kiin­nosti, oli hakem­i­nen lop­ulta aika helppo päätös, Halmi­nen kertoo.

Myös Korpi kokeili kaiken­laista ennen nyky­isiin opin­toi­hin hakeu­tu­mista. Hän haki suo­raan lukiosta Pirkan­maan ammat­tiko­rkeak­ouluun tieto­jenkäsit­te­lyä luke­maan, mutta val­inta osoit­tau­tui nopeasti virheeksi. Korpi keskeytti opin­not ja haki elektroniikka-​asentajaksi. Valmis­tu­misen jäl­keen Korpi ajat­teli, että haluaa tähdätä vielä asteen korkeam­malle, joten hän haki heti ammat­tiko­rkeak­ouluun.
– Lykkäsin sit­ten opin­to­jen aloi­tusta muu­ta­man vuo­den ajan, sillä pääsin töi­hin kodinkone– ja elektroniikka-​asentajaksi. Oli lähellä, etten olisi jämähtänyt työelämään ja lev­eäm­pään leipään, mutta päätin kuitenkin aloit­taa opiskelun.

Nykyi­nen ala on vaikut­tanut tähän men­nessä lupaavalta, ja kum­matkin ovat viihtyneet opin­nois­saan.
– Ainakin entisiin koke­muk­siin näh­den nyt on myön­teisempi fiilis.

Verkkokursseja ja etäopiskelua

Jos opin­noista pitäisi löytää jotain kehitet­tävää, toivoisi kumpikin enem­män lähiope­tusta.
– Opetuk­sen tasosta on jäänyt hyvä kuva, mutta har­mit­taa, että lähiope­tusta on taas kar­sittu. Esimerkiksi yksi mei­dän opet­ta­jis­tamme käy TTY:llä opet­ta­massa sta­ti­ikkaa, joka on täällä tar­jolla vain verkkokurssina, Halmi­nen sanoo.

Korpi on huo­man­nut saman ongel­man. Kun opin­not alkoi­vat hänellä kaksi ja puoli vuotta sit­ten, sai koul­ulla istua nor­maalin työpäivän ver­ran, kahdek­sasta neljään.
– Sit­ten tun­nit vähenivät reilusti, ja nyt lähiope­tusta on viikossa ehkä 16 tuntia.

Lähiopetuk­sen puute voi olla ongelma etenkin sel­l­aisille opiske­li­joille, jotka aloit­ta­vat korkeak­oulu­opin­not suo­raan ammat­tik­oulun jäl­keen, ilman poh­jaa pitkästä matikasta, fysi­ikasta ja kemi­asta.
– Kyl­lähän se väistämättä vaikut­taa, kun käsiteltävät asiat jätetään täysin opiske­li­jan oma­lle vas­tu­ulle. Aina on toki se tietty ryhmä opiske­li­joita, joka pär­jää tilanteesta riip­pumatta, mutta suurelle osalle opiske­li­joita lähiope­tus tek­isi hyvää, Halmi­nen sanoo.

Tois­taiseksi Halmi­nen ja Korpi ovat itse pysyneet kelka­ssa mukana, mutta ilman lähikon­tak­tia hekin ovat välillä koke­neet epä­var­muutta.
– Omaan pär­jäämiseen vaikut­taa se, että on opin­to­jen alka­essa ollut keskimääräistä parem­mat lähtöko­h­dat. Toiset joutu­vat sit­ten tekemään enem­män töitä, Korpi kertoo.

Työl­listymi­nen ei pelota

Vaikka opiskelu ammat­tiko­rkeak­oulussa on ollut tähän men­nessä melko teo­ri­a­pain­ot­teista, kumpikin uskoo opin­to­jen anta­van hyvät valmi­udet työelämään.
– Uskon, että näistä opin­noista saa joitakin työkaluja, mutta lop­pu­jen lopuksi jokainen työ opi­taan vasta työ­paikalla tekemällä, Korpi sanoo.

Halmisen mielestä koulun tehtävä onkin lähinnä valmis­taa työelämään.
– Opin­noissa valmis­taudu­taan töi­hin, jossa sit­ten on mah­dol­lista kehit­tyä rautaiseksi ammattilaiseksi.

Insinöörien työt­tömyys­lu­vut ovat käväis­seet Tam­pereella korkealla, mutta tällä het­kellä tule­vaisuus näyt­täy­tyy insinööri­opiske­li­joiden kesku­udessa val­oisalta. Valmis­tu­misen jäl­keen kum­mal­lakin on toiveissa työ tuoteke­hi­tyk­sen parissa. Työl­listymi­nen ei huo­leta.
– Enem­mänkin kuulee sitä, kuinka insinööreistä on pulaa. Suuret ikälu­okat jäävät pian eläk­keelle, ja insinööreinä työsken­telee paljon eläköityviä.

Kurk­istus ay-​toimintaan

Tule­vaisu­u­den työku­vioista puhutaan jonkin ver­ran myös kaverei­den kesken koulun käytävillä, mutta vielä tois­taiseksi elämä pyörii enem­män opin­to­jen ympärillä. Itsessään ammat­tiko­rkeak­oulussa opiskelu ei tunnu eri­tyisen rankalta, vaikka ”ei se mitään ruusuilla tanssimis­takaan ole.” Opin­to­jen oheen on saanut silti mah­dutet­tua ainakin jär­jestöhom­mia.
– On tul­lut haet­tua täl­laista vaikeusastetta kaiken­laisilla lisähom­milla, jotta var­masti saa stres­si­ta­sot nouse­maan tarpeeksi korkealle, Korpi naurahtaa.

Korpi on TIRO:n hal­li­tuk­sen ulko­suhdev­as­taava, ja sen kautta hänelle aukesi paikka myös Tam­pereen Insinöörien hal­li­tuk­sessa opiske­li­ja­jäse­nenä. Halmi­nen toimii TIRO:n vara­puheen­jo­hta­jana ja haki lisäksi opiske­li­ja­jäse­nen paikkaa. Pesti alkoi vuo­den alussa.

Tam­pereen Insinöörien opiske­li­ja­jäs­en­inä hei­dän tehtävänsä on toimia linkkinä ammat­tili­iton ja opiske­li­ja­jär­jestön välillä. He käyvät TI:n hal­li­tuk­sen kok­ouk­sissa, rapor­toi­vat TIRO:n asioista ja tuo­vat kok­ouk­siin mukaan opiske­li­jan näkökulman.

Halmi­nen ja Korpi hakeu­tu­i­vat opiske­li­ja­jäseniksi päästäk­seen kurk­ista­maan iso­jen inssien maail­maan ja tutus­tu­maan liit­to­toim­intaan. Kok­ouk­sissa kuulee insinööri­maail­maa heilut­tavien ajanko­htais­ten asioiden kir­jon, ja mikä tärkeintä, toim­intaa on mah­dol­lista päästä itse kehit­tämään.
– Niin ja sehän on myös hyvä paikka luoda suhteita tule­vaisu­utta varten, Halmi­nen sanoo.

Opiske­li­ja­jäse­nen pesti on vasta alussa, ja odotuk­set lop­pu­vuodelta ovat korkealla. Halmi­nen ja Korpi pää­sevät tos­i­toimiin muun muassa TI:n ja TEK:n yhteisessä pro­jek­tissa, jossa tar­jo­taan palveluita ja toim­intaa nuo­rille vas­tavalmis­tuneille jäse­nille.
– Tarkoi­tus on paran­taa jär­jestö­jen välistä siir­tyvyyttä, eli saada valmis­tuneet nuoret pysymään edelleen toimin­nassa mukana ja siir­tymään TIRO:sta Tam­pereen Insinöörei­hin, Halmi­nen kertoo.

Nuorista jäsenistä kiinni pitämi­nen on TI:lle tärkeää, sillä moni pudot­tau­tuu liitosta pois valmis­tu­misen het­kellä. Mutta kiin­nos­taako kak­sikkoa itse jatkaa vielä valmis­tu­misenkin jäl­keen Tam­pereen Insinöörien toimin­nassa?
– Ehdot­tomasti ehkä.

Tek­sti: Miina Vil­ja­nen, kuva: Terhi Viianen